sunnuntai, 9. toukokuu 2010

Kesää odotellessa...

 

Ei meillä nyt sentään ihan noin paljoa lunta enää ole, mutta kyllä sitä vielä paikoitellen on isoja kinoksia pihalla paikoissa, mihin sitä on talven aikana traktorilla jouduttu kasaamaan. Metsässä ja pelloilla on myös maa paikoitellen valkeana. Vaan eipä tarvitse kuin laskeutua ensimmäinen iso mäki vaarasta alas, ovat pellot jo ihan paljaat.

Hevosten kanssa on kevään mittaan touhuiltu niitä ihan tavallisia juttuja. Välillä Rouvat on saaneet viettää pitkiäkin vapaita ihan vain tarhaillen. Välillä on ajeltu yhdellä sun toisella ja ratsasteltukin, varsinkin nyt keväämmällä, kun ilmat vähän tokenivat paremmiksi.

 

Wilma on edelleen ihan kopsakassa kunnossa, joskin joka keväinen karvanvaihto 'takkuaa'. Viime keväänä Muoriska piti 'karvoa' leikkurilla, tämän keväinen extravitamiinikuuri näyttäisi avittavan vankan talvikarvan lähtöä mukavasti.

Tintti on kasvatellut massuaan, mutta ihan heinän voimalla.. eli tyhjäksi näyttäisi jääneen meidän MammaHevonen. Se on iso harmi, kovasti odoteltiin varsaa tästä Maailman Ihanimmasta Tammasta. Onneksi Tintti on vielä kohtuu nuori ja hyväkuntoinen. Erästä pikkuoritta on sillä silmällä jo vähän katseltu, että josko se alkaisi Tintille sulhoksi. Saapipa nähdä, miten asiat järjestyvät.

SuokkiMuorit on antaneet meille yhdelle jos toisellekin antoisia maastoiluhetkiä kevään mittaan. Olisiko parisen viikkoa aikaa, kun metsässä pääsi vielä kelkan jälkiä pitkin paikkaan kuin paikkaan. Hanki kantoi, varsinkin aamutuimaan. Wilma on ollut ihmeen pirteä. Ja Äkäpää. Palovaarasta tullessamme se intoutui jopa kiihkeään pukitteluperformanssiin, kun ei saanut tahtoaan läpi. Olin nimittäin sitä mieltä, että kotiin nyt vain ei kiihdytetä kiitolaukkaa heti käännöksen jälkeen. Olin kuitenkin niin yllättynyt Muorin äkkiväärästä mielenilmauksesta, että ihmeen kaupalla roikuin kyydissä ne ensimmäiset pomppuisat kymmenet metrit  .


Wilman kanssa Palovaarassa, hetkeä ennen 'Etpäs-enää-istukkaan-selässä...ainakaan-mukavasti' -kohtausta.
Edessä näkyy Posion Korouoma, jonne ei meiltä ole matkaa linnuntietä kuin alun toistakymmentä kilometriä.


Wilman ja Illun kanssa lenkillä viljelystiellä


Tintin kanssa tulossa Ruostelammilta. Kelkan jäljet kantoivat ratsukkoa vielä ihmeen hyvin.


Isännän kanssa palailemassa peltojen katsastusreissulta. Lunta oli varjoisalla tienpätkällä vielä sen verran, että päätettiin palata tekemään reissu viikon päästä uudelleen.

 

Ellukin on toiminut hienona ratsuhevosena viime viikosta alkaen. Meidän neiti keräsi rohkeutensa ja halusi Ellun kanssa kahdestaan jo tiellekin käpyttelemään. Ellun lempiharrastus 'PoroHuiKarkuun' on pikkuhiljaa latistumassa 'PoroAiJaa'ksi. Ne poronpenteleet kun talsivat omassakin pihassa harva se päivä, ei siinä kehtaa enää säikkyä joka koparan kopistelijaa.

Ellu on tarhaillut pääasiassa tuossa ladon tienpuoleisessa tarhassa yksin, kun se tahtoo syödä AinaKaikkiMaailmanEväät ja pompottelee WanhaaWilmaa mielensä mukaan. Tammalla on ollut sitten ilmeisesti liikaa aikaa, kun se on kehittänyt hauskan pelin, joka etenee seuraavasti;

1. Heinät loppuivat. Nälkä ei.
2. Ihmisille tulee näppyjä, jos heppa karkaa aidasta. Let's rock beibe!!
3. Naapuriaidassa on poroja!! HUI!!!
4. Siirtyy kauhuissaan lähemmäksi niitä kummajaisia, ihan tien laitaan, kurkoitellen ja kiipistellen aidan yli ottamatta kuitenkaan tärskyä.
5. Juoksee hurjana ympäri tarhaa sen näköisenä, että seuraavalla kiekalla hyppää langasta yli.
6. Emäntä tai Isäntä, yleensä molemmat juoksevat kiireellä talosta ulos.
7. Ihmiset ihmettelevät, mikä sitä taas riivaa.
8. Toinen sanoo toiselle, että nakkaa sille heinää eteen että rauhoittuu.
9. Mutustelee heinää, kunnes ne loppuvat. Saapa nähdä, joko nälkä meni tällä santsisatsilla ohi, vai vieläköhän sitä....

On se tamma sitten saanut tehdä hommiakin ruokansa eteen.. Meidän muksujen kaveritkin on päässeet välillä Ellun kyytiin pihalla. Ellu toimii aika kivasti pelkillä ääniavuilla, joten liinassa ratsuttaminen on erinomaista jumppaa. Varsinkin vireälle pääkopalle. Alakuvassa malliesimerkki siitä, miten hevonen voikin olla vireän ja osallistuvan näköinen halutessaan .

Ja kyllä se Ellu on päässyt energioitaan purkamaan kärryjenkin eteen. Eilenkin käytiin Vohojoen sillalla asti kääntymässä, matkaa lenkille tuli 20 kilometriä!

 No mutta tämmöistä tänne Teerivaaran heppahommiin! Nyt odotellaan kesää ja tulevaa laidunkautta innokkaasti. Ihanaa, kun hepsut pääsee taas vihreälle talven jälkeen. Sitä odotellessa... .

maanantai, 25. tammikuu 2010

Kevättä rinnassa...

 

Hepat ovat vissiin jo kovin keväisellä mielellä... Eilen viimeksi jouduttiin palaamaan Isännän ja tessujen kanssa kiireen vilkkaa metsästä, kun kotoa tuli viestiä, että hevoset on karkuteillä. Wilma oli syntipukki tällä kertaa.. Olimme jättäneet hepat metsätarhaan lähteissämme. Muori oli ilmeisesti ollut sitä mieltä, että tahtoo mukaan. Jäljistä päätellen Joku-Tietty-Kengätön-Kopukka oli tehnyt lenkin peräämme, mutta kun ei ollut meitä enää nähnyt, palannut takaisin pihalle. Ellulla taas on kova hinku naapurin heppoja raatauttamaan, joten sinne se oli jälleen suokitkin vienyt mennessään. Onneksi junioriosasto oli valppaana kotosalla, osa hepukoista oli jo otettu kiinni paikalle päästyäni. Siinä sitä sitten palattiin tallille peräkanaa tienviertä käppäillen. Tintilläkin semmoinen kerubi-ilme kasvoillaan, kuin ei olisi mistään pahanteosta saavutettu.

Hepat tarhailevat pääsääntöisesti eri tarhoissa nykyään. Ellu on aika kova pomottamaan, varsinkin Wilmaa. Ellu on myös semmoinen ahmatti, että tahtoo kiireellä syödä kaikkien eväät. Ensin hotkii hopulla omansa ja sitten 'kasuttaa' kaverit kasoiltaan.

Kovien pakkasten johdosta hepat eivät ole lenkkeilleet nimeksikään. Seku ulkoilleet tarhassa, kunnes ovat olleet niin kuuraisia mummoja, että ovat päässeet sisälle silmäripsiään sulattelemaan. Tosi hyvät karvat ovatkin kasvattaneet sen ansiosta. Edes Ellua en ole alkanut loimittaa ja hyvin on pärjännyt ilmankin. Onpahan kasvattanut komiampaa talvikarvaa suojakseen.

Kun muutamia lauhempia päiviä on ollut, olemme 'saajoneet' Tintin kanssa rekireeniä. Aika vauhdikkaita on lähdöt vielä pihasta, mutta yhä nopeammin tammuska rauhoittuu tien päälle päästyään. Nyt siellä reessä pysyy jo kuskinpukillakin! Ja nuorimmat lapsetkin ovat uskaltautuneet matkaan . Saapas nähdä, lähtevätkös ensi kerralla. Meillä nimittäin viimeksi oli aika tapahtumarikas reissu. Menomatka meni hienosti... Lapset joivat vällyjen alla kuumaa kaakaota ja nauttivat vauhdikkaasta menosta. Tulomatkalla Tintti kävi tosi kuumana. Ohja meni poikki. Rinnustinremmi irtosi. Luokka tipahti. Kuskinpenkki hajosi. Varpaat jäätyivät. Päästiin kuitenkin kotiin kaikki ehjänä, tuota kuskinpenkkiä lukuunottamatta. Todettiin myös, että metalliaisat ja narurahkeet ei pelitä yhteen. Ne suorastaan hylkii toisiaan..
Nahkarahkeet on nyt tilauksessa, joten niitä ja seuraavaa reissua odotellessa...

perjantai, 1. tammikuu 2010

Hiljaiseloa pihan toisella puolen

Hepat ja lambit vetävät lonkkaa. Ja heinää. Tintti on tosin vetänyt jopa rekeäkin. Tallin ja lampolan asukit ovat viettäneet leppoisia talvipäiviä pääsääntöisesti tarhassa ulkoillen ja tankaten korsirehua. Lampaat kylläkin siirtyivät kokonaan sisäkaudelle jo tuossa marraskuun puolen välin jälkeen, jolloin ensimmäiset kovat pakkaset saapuivat.

Merkittävimmät 'saavutukset' tässä alkutalven aikana ovat eittämättä olleet ensimmäinen rekiajelu Tintin kanssa sekä lampaiden keritseminen..

Tintillä oli kuulemma edellisessä paikassa ajettukin jokusen kerran reellä, tosin huonolla menestyksellä. Rouva oli katkonut aisoja, pyöritellyt rekeä & kuskia pihalla ja karannut sitten. Hienoista jännitystä oli siis ilmassa, kun Tinttiä valjastettiin reen eteen. Edellisestä rekivaljastuksesta kun oli itselläkin useampia vuosia..

Hevonen saatiin kuitenkin reen eteen ihan oikein päin, turpa menosuuntaan ja kaviot alaspäin. Kuten jo etukäteen vähän ounasteltiinkin, puomista lähdettiin vähintäänkin vauhdikkaasti. Kuvan otto hetkellä Emäntä istuu vielä kuskin pukilla, kaksi sekuntia tästä reen pohjalla vähällä sinkoutua kyydistä. Pihalta tielle mentiin vauhdikkaassa 'sladissa' eikä siinä kyllä paljoa ehtinyt katsella, tuleeko autoja jostain suunnasta. Onneksi ei tullut. Harvoin tulee .

Isäntä ei ehtinyt rekeen lähtövaiheessa ollenkaan. Kun sain viimein Tintin hallintaan ja hevosen rekineen kääntymään takaisin, käytiin hakemassa Isäntä kotipihan liittymästä kyytiin ja niin matka jatkui. Hieman rauhallisemmin ja ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Menohaluja tosin piisasi koko matkalle. Harmi vain, että aisat olivat hieman liian lyhyet kovin vauhdikkaaseen menoon. Noh, nyt on uudet aisapuut kaadettu metsästä. Kunhan Isäntä saapi ne aisoiksi askarreltua, lähdetään kokeilemaan, millaista kyytiä pidemmillä aisoilla voi saada.

sunnuntai, 13. syyskuu 2009

Mihin se kesä taas meni?

Tuntuu, ettei perässä meinaa pysyä.. työntäyteinenhän tuo kesä oli ja monenlaisia ihania tapahtumia täynnä! Hepat viettivät melkein kuukauden ihan vaan lomaa, ei käyty ratsastelemassa eikä edes kärrylenkillä. Tammat senkun laidunsivat ja kasvattivat massuaan.

Tallia on pesty 'isolla veellä' kesän aikanakin hevosten ollessa laitumella. Myös heppoja on kuurattu mäntysuovalla silloin tällöin lämpiminä päivinä.


Wilma pesulla


Muori kuivattelee

Meijän Tintti kävi hellustamassa heinäkuun alkupuoliskolla. Rouva ei näyttänyt kiimaansa riittävän selvästi kotona, joten ohihan ne päivät sitten olivat kun oriin luo mentiin. Noh, päätettiin että tammanen jääpi oripojan luokse odottelemaan seuraavaa seasonia. Ja tulihan se sieltä sitten. Tintti ja IhanaPoika Tähti-Paroni viettivät kokonaisen hääviikon heilastellen. Toivoa sopii, että romanttisten hetkien tuloksena saisimme Tintistä ensi kesänä Sen Ihan Oman Varsan . Hieman olen kyllä epäluuloinen asian suhteen, nyt tämä Muori on näyttänyt hyvin selviä kiiman merkkejä! Niinpä tietysti. Nyt kun niitä ei mistään hinnasta soisi näkevänsä... *ärrinmurrin*.

Elokuun puolenvälin jälkeen meidän suokkitammojemme pakkaa saapui sekoittamaan amerikkalainen lv-tamma Eleanora Viita alias Ellu. Ihan loistopakkaus, hyväluonteinen joskin aika säpäkkä rouva. Ellu on herkkä tamma, joka innostuu ihan puolesta sanasta, mutta pysyy hyvin kuitenkin näpeissä. Tuolla metsäteillä, pehmeimmillä hiekkaisilla taipaleilla, olen uskaltanut vähän irrotella ja päästää tamman menemään halujensa mukaan. Ja kyllä se meneekin! Olen aina luullut tietäväni, että tykkään istua hevosen selässä kovassa vauhdissa. Muutamalla pätkällä, ensimmäisillä kerroilla, en ollut asiasta enää niin varma . Tammasen askel piteni ja piteni, koko hevonen piteni ja maisema vaihtui siihen tahtiin, että tuli vähän epävarma olo. En ole muistanutkaan, minkälaista kyytiä nopia lämppäri voi antaa..

Ellu on sopeutunut pieneen tammalaumamme erinomaisesti. Päätettiin ottaa varman päälle ja 'soluttaa' tulokas pikkuhiljaa uuteen ympäristöönsä ja kavereihin. Tiesin Tintin kanssa tulevan tiukkasävyisiä keskusteluja, onhan Tintti selvästi johtajatyyppiä ja ollut Wilmankin yläpuolella alusta saakka.


Ellu pihatarhassa jaloittelemassa ensimmäisenä päivänä


Metsätarhasta näkee laitumelle, missä suokit laidunsivat

Ellu vietti ensimmäisen viikon meillä metsätarhassa, josta on näköyhteys laitumelle. Sieltä tammat ihmettelivät toisiaan, Ellu oli hyvinkin kiinnostunut uusista kavereistaan. Se hörähteli hiljaa ja liikehti levottomasti, kun tammasia kuljetettiin metsätarhan ohi laitumelle ja takaisin.

Ensimmäisen viikon jälkeen Ellu pääsi jo samalle laitumelle, tosin vielä aidan toiselle puolen. Aidan yli Tintti ja Ellu kävivät esineuvotteluja päivittäin. Nauratti välillä pihamaalla touhutessa, kun laitsalta kuului semmoinen kiljahtelu ja vikinä.. 'Jaah.. tytöt siellä taas jutskaa'...

Reilu viikko vielä vierähti, ennenkuin avasin laitumien välillä olevan portin. SuokkiMuorit laidunsivat 'ylälohkoa' ja Ellu vastaavasti 'alalohkoa'. Vein aina aamusella ensin Ellun ulos ja illalla suokit pääsivät ensimmäisenä sisälle. Eräänä iltana suokkimummot jo vietyäni ihmettelin laitumelle palatessani sitä kauhiaa meteliä, mitä Ellu yksin jäätyään piti. Se juoksi kahtaalle, edestakaisin pitkin laitumia erottavaa aidanviertä. Hirnui ja nakkeli päätään. Ajattelin, että säikähtiköhän se jotain? Laitoin tammalle riimunnarun, avasin portin ja laitumelle jäi kymmenmetriset kantapäiden jäljet. Ainakin kymmenen sentin syvyyteen. Ellulla oli ihan mahoton kiire talliin!! 'Älkää kaverit jättäkö!!' Silloin ajattelin, että Ellu on jo yksi Heistä. Minun Tammoista. Seuraavana päivänä portit avattiin. Kiljahtelu jatkui vielä jonkun päivän, sitä saattaa kuulua itseasiassa joskus vieläkin. Samalle kasalle kuitenkin aletaan jo sopia. Tintin kanssa ollaan jo niin hyviä kavereita, että saatetaan hipsuttaakin toisiaan, kun Wilman silmä välttää :). Johtajuuskuviot on kuitenkin tanssittu uusiksi, niinkuin ajattelinkin. Ellu on Hän, Ylimmäinen. Tintti tulee hyvänä Kakkosena ja Wilma on WimppaWillahousu. Tyytyväinen asemaansa. Kuvia tammasten keskusteluista enemmän täällä.

 

Sen kuukauden kestäneen kesäloman jälkeen ollaan 'palattu arkeen' eli tammat on päässeet töihin. Wilma on saanut kevyempää liikuntaa joko rauhallisilla metsälenkeillä ratsain tai sitten perähevosena, kun Tinttiä on ajettu. Tintin kanssa on kärrylenkkien lisäksi ratsasteltu, satulalla ja ilman. Tämä tamma on aivan ihana ratsastaa ilman satulaa, pyöreäselkäinen muoriska kun on. Kunhan vain itselle saisi sen tasapainon, joka joskus kakarana on ollut. Vaan eipä se taida muulla tulla kuin ratsastamalla paljon. Satulalla ja ilman.


Tintti valmistautuu kärrylenkille, Wilma lähdössä perähevoseksi


Julietin kanssa menossa metsään


Käytiinpä käppäilemässä

 Ellukin on päässyt kärryjen eteen. Todettiin tamman olevan niin vauhdikas, että aisat jäi lyhyiksi . Eipä ole suokilla menty noilla kärryillä vielä niin kovaa, että takaset olis jättäneet kengänkuvia kärryjen etulevyyn. Nyt on menty. Ihan nauratti Isännän kanssa, kun ensimmäisen kärrylenkin jälkeen karistelimme hiekkaa erinäisistä paikoista vielä illallakin pesuhuoneen lattialle. Miten paljon ihmisen korva vetääkään hiekkaa!! Metsälenkit Ellun kanssa niin kärryillä kuin ratsastaenkin ovat hieman tasoittuneet maastojen tultua tutummiksi ja liikunnan säännöllisemmäksi.

Ihan mahdottoman ihana ja rohkeakin tämä tammanen on. Ja luottavainen. Vaikkakin uudet ja yllättävät tilanteet saavat säpsähtelemään ja välillä tekemään oikein kunnon sivuttaissuuntaisia loikkiakin, toiset tilanteet hoidetaan järkevästi tyyliin 'Jos sinä sanot, että tuosta voi mennä niin mennään sitten!'. Olen tässä kesän saajonut kummankin suokkitamman kanssa erään hiekkakuopan reunalla. Hiekkakuopassa on isosti vettä. Siellä olisi tammasen ihana kahlata. Ratsastamalla kumpaakaan tammaa ei ole saanut veteen. Eikä perässään vetämällä. Ellun kanssa menimme montulle, hetken tamma ihmetteli että 'Tuonneko?' Minä sanoin: 'Niin.' Ja sitten mentiin. Monta kertaa. Ja voi hitsi, että oli hauskaa. Ellu pärisytti vettä, kauhoi vettä vuoroin kummallakin etusellaan ja välillä ravisteli itseään niin, että olin pudota jorpakkoon. Hassu Tamma .

Vauhdikkaampien ratsastuslenkkien vastapainoksi käymme Ellun ja Tintin kanssa välillä vähän rauhallisempiakin retkiä, semmoisia tunnin, parin sessioita, joissa oikeastaan tulee niin ratsastajalle kuin ratsullekin vielä isompi hiki. Tuossa lähiniityllä on muisteltu vähän kouluratsastuskiemuroita. Yritän saada hevosta taipumaan, joka suuntaan. Olemme kaikki vielä aika rautakankia, minä ehkä eniten. Myös kiipeily läheisen hiekkamontun rinteillä vahvistaa mukavasti hevosen lihaksistoa. Puhumattakaan meikäläisen lihaksista. Tällä viikolla olenkin salaa alkanut toivoa, että tehokkaiden ratsastusreissujen kipeyttämien paikkojen täytyy olla lihaksia. Pelkkä läskihän ei voi olla kipeä? Vai voiko?

Mutta tämmöistä tällä kertaa meidän heppablogissa. Ratsastellaan, ajellaan. Ihanilla tammasilla. Etsiskellään hiljalleen Ellulle kovasukuista, sopivaa oritta ensi kaudelle. Pidetään peukkuja, että Tintistä tulisi ÄitiHevonen kesäkuussa. Ja toivotaan parasta, että Wilma pysyisi terveenä ja vetreänä .

sunnuntai, 14. kesäkuu 2009

Kesäloma

1244959544_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tammaset ovat olleet 'vihreällä' jo pari, kolme viikkoa. Ensin rajattiin pikkulaidun, joka ei ollut ihan niin vehreä. Pikkulaitumen kaluamisen ja vihreään totuttelun jälkeen onkin aidattu laidunta sitten parin hehtaarin verran. Siinä sitä riittääkin syömistä, varmaan koko kesäksi!

1244973288_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tammaset ovat olleet oikein tyytyväisiä alkaneeseen 'kesälomaansa'. Ilmatkin on suosineet; on ollut paljon aurinkoisia mutta tuulisia päiviä. Tintti ja Wilma ovatkin laiduntaneet yötä päivää aina kun mahdollista. Oikein tyveninä iltoina olen ottanut mammaset sisälle, kun ötökkää on tuntunut olevan kiusaksi asti.

1244973304_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244959554_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244959568_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 1244973321_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tintti eli Tiinan Purje 14 vee

1244973342_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Wilma (V.K.Villiina) 19-vuotias teräsmuori

Pariin viikkoon en ole käynyt edes ratsastamassa kummallakaan, pikkuhiljaa haluttaisi kyllä jo tuonne metsäpoluille...