Hepat ja lambit vetävät lonkkaa. Ja heinää. Tintti on tosin vetänyt jopa rekeäkin. Tallin ja lampolan asukit ovat viettäneet leppoisia talvipäiviä pääsääntöisesti tarhassa ulkoillen ja tankaten korsirehua. Lampaat kylläkin siirtyivät kokonaan sisäkaudelle jo tuossa marraskuun puolen välin jälkeen, jolloin ensimmäiset kovat pakkaset saapuivat.

Merkittävimmät 'saavutukset' tässä alkutalven aikana ovat eittämättä olleet ensimmäinen rekiajelu Tintin kanssa sekä lampaiden keritseminen..

Tintillä oli kuulemma edellisessä paikassa ajettukin jokusen kerran reellä, tosin huonolla menestyksellä. Rouva oli katkonut aisoja, pyöritellyt rekeä & kuskia pihalla ja karannut sitten. Hienoista jännitystä oli siis ilmassa, kun Tinttiä valjastettiin reen eteen. Edellisestä rekivaljastuksesta kun oli itselläkin useampia vuosia..

Hevonen saatiin kuitenkin reen eteen ihan oikein päin, turpa menosuuntaan ja kaviot alaspäin. Kuten jo etukäteen vähän ounasteltiinkin, puomista lähdettiin vähintäänkin vauhdikkaasti. Kuvan otto hetkellä Emäntä istuu vielä kuskin pukilla, kaksi sekuntia tästä reen pohjalla vähällä sinkoutua kyydistä. Pihalta tielle mentiin vauhdikkaassa 'sladissa' eikä siinä kyllä paljoa ehtinyt katsella, tuleeko autoja jostain suunnasta. Onneksi ei tullut. Harvoin tulee .

Isäntä ei ehtinyt rekeen lähtövaiheessa ollenkaan. Kun sain viimein Tintin hallintaan ja hevosen rekineen kääntymään takaisin, käytiin hakemassa Isäntä kotipihan liittymästä kyytiin ja niin matka jatkui. Hieman rauhallisemmin ja ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Menohaluja tosin piisasi koko matkalle. Harmi vain, että aisat olivat hieman liian lyhyet kovin vauhdikkaaseen menoon. Noh, nyt on uudet aisapuut kaadettu metsästä. Kunhan Isäntä saapi ne aisoiksi askarreltua, lähdetään kokeilemaan, millaista kyytiä pidemmillä aisoilla voi saada.