Ei meillä nyt sentään ihan noin paljoa lunta enää ole, mutta kyllä sitä vielä paikoitellen on isoja kinoksia pihalla paikoissa, mihin sitä on talven aikana traktorilla jouduttu kasaamaan. Metsässä ja pelloilla on myös maa paikoitellen valkeana. Vaan eipä tarvitse kuin laskeutua ensimmäinen iso mäki vaarasta alas, ovat pellot jo ihan paljaat.

Hevosten kanssa on kevään mittaan touhuiltu niitä ihan tavallisia juttuja. Välillä Rouvat on saaneet viettää pitkiäkin vapaita ihan vain tarhaillen. Välillä on ajeltu yhdellä sun toisella ja ratsasteltukin, varsinkin nyt keväämmällä, kun ilmat vähän tokenivat paremmiksi.

 

Wilma on edelleen ihan kopsakassa kunnossa, joskin joka keväinen karvanvaihto 'takkuaa'. Viime keväänä Muoriska piti 'karvoa' leikkurilla, tämän keväinen extravitamiinikuuri näyttäisi avittavan vankan talvikarvan lähtöä mukavasti.

Tintti on kasvatellut massuaan, mutta ihan heinän voimalla.. eli tyhjäksi näyttäisi jääneen meidän MammaHevonen. Se on iso harmi, kovasti odoteltiin varsaa tästä Maailman Ihanimmasta Tammasta. Onneksi Tintti on vielä kohtuu nuori ja hyväkuntoinen. Erästä pikkuoritta on sillä silmällä jo vähän katseltu, että josko se alkaisi Tintille sulhoksi. Saapipa nähdä, miten asiat järjestyvät.

SuokkiMuorit on antaneet meille yhdelle jos toisellekin antoisia maastoiluhetkiä kevään mittaan. Olisiko parisen viikkoa aikaa, kun metsässä pääsi vielä kelkan jälkiä pitkin paikkaan kuin paikkaan. Hanki kantoi, varsinkin aamutuimaan. Wilma on ollut ihmeen pirteä. Ja Äkäpää. Palovaarasta tullessamme se intoutui jopa kiihkeään pukitteluperformanssiin, kun ei saanut tahtoaan läpi. Olin nimittäin sitä mieltä, että kotiin nyt vain ei kiihdytetä kiitolaukkaa heti käännöksen jälkeen. Olin kuitenkin niin yllättynyt Muorin äkkiväärästä mielenilmauksesta, että ihmeen kaupalla roikuin kyydissä ne ensimmäiset pomppuisat kymmenet metrit  .

Wilman kanssa Palovaarassa, hetkeä ennen 'Etpäs-enää-istukkaan-selässä...ainakaan-mukavasti' -kohtausta.
Edessä näkyy Posion Korouoma, jonne ei meiltä ole matkaa linnuntietä kuin alun toistakymmentä kilometriä.

Wilman ja Illun kanssa lenkillä viljelystiellä

Tintin kanssa tulossa Ruostelammilta. Kelkan jäljet kantoivat ratsukkoa vielä ihmeen hyvin.

Isännän kanssa palailemassa peltojen katsastusreissulta. Lunta oli varjoisalla tienpätkällä vielä sen verran, että päätettiin palata tekemään reissu viikon päästä uudelleen.

 

Ellukin on toiminut hienona ratsuhevosena viime viikosta alkaen. Meidän neiti keräsi rohkeutensa ja halusi Ellun kanssa kahdestaan jo tiellekin käpyttelemään. Ellun lempiharrastus 'PoroHuiKarkuun' on pikkuhiljaa latistumassa 'PoroAiJaa'ksi. Ne poronpenteleet kun talsivat omassakin pihassa harva se päivä, ei siinä kehtaa enää säikkyä joka koparan kopistelijaa.

Ellu on tarhaillut pääasiassa tuossa ladon tienpuoleisessa tarhassa yksin, kun se tahtoo syödä AinaKaikkiMaailmanEväät ja pompottelee WanhaaWilmaa mielensä mukaan. Tammalla on ollut sitten ilmeisesti liikaa aikaa, kun se on kehittänyt hauskan pelin, joka etenee seuraavasti;

1. Heinät loppuivat. Nälkä ei.
2. Ihmisille tulee näppyjä, jos heppa karkaa aidasta. Let's rock beibe!!
3. Naapuriaidassa on poroja!! HUI!!!
4. Siirtyy kauhuissaan lähemmäksi niitä kummajaisia, ihan tien laitaan, kurkoitellen ja kiipistellen aidan yli ottamatta kuitenkaan tärskyä.
5. Juoksee hurjana ympäri tarhaa sen näköisenä, että seuraavalla kiekalla hyppää langasta yli.
6. Emäntä tai Isäntä, yleensä molemmat juoksevat kiireellä talosta ulos.
7. Ihmiset ihmettelevät, mikä sitä taas riivaa.
8. Toinen sanoo toiselle, että nakkaa sille heinää eteen että rauhoittuu.
9. Mutustelee heinää, kunnes ne loppuvat. Saapa nähdä, joko nälkä meni tällä santsisatsilla ohi, vai vieläköhän sitä....

On se tamma sitten saanut tehdä hommiakin ruokansa eteen.. Meidän muksujen kaveritkin on päässeet välillä Ellun kyytiin pihalla. Ellu toimii aika kivasti pelkillä ääniavuilla, joten liinassa ratsuttaminen on erinomaista jumppaa. Varsinkin vireälle pääkopalle. Alakuvassa malliesimerkki siitä, miten hevonen voikin olla vireän ja osallistuvan näköinen halutessaan .

Ja kyllä se Ellu on päässyt energioitaan purkamaan kärryjenkin eteen. Eilenkin käytiin Vohojoen sillalla asti kääntymässä, matkaa lenkille tuli 20 kilometriä!

 No mutta tämmöistä tänne Teerivaaran heppahommiin! Nyt odotellaan kesää ja tulevaa laidunkautta innokkaasti. Ihanaa, kun hepsut pääsee taas vihreälle talven jälkeen. Sitä odotellessa... .