Lähdettin tyttären kanssa ensimmäistä kertaa metsälenkille yhdessä, kahdella hevosella. Juliet ei ole kovin montaa kertaa isolla hepolla vielä ratsastanut, joten jännitystä taisi olla vähän ilmassa.. Kahlailtiin ensin takapellolla umpisessa enimmät tammaenergiat pois. Wilma oli melkein hetkohta sitä mieltä, että Julietia ei haluta kahlailla ja päätti palata tallille. Eikun Isäntä avuksi ja niin ratsukko saateltiin takaisin ruotuun. Aikamme kahlailtuamme suunnistimme metsäpolulle. Wilma jäi vähän jälkeen ja kun se huomasi, että Emäntä & Tintti olivat ehtineet kurvin taakse, tuli hoppu! Maa tömisi, kun Wilma tulla pöksytteli mahotonta vauhtia pitkin lumista metsäpolkua. Alamäki - ysikymppinen kurvi - HUMPS! Nuori ratsastaja tuli aika hienolla voltilla pehmeästi kerien lumihankeen noteeraamatta sitä ysikymppistä kurvia at all. Wilma pysähtyi kuin seinään syömään herkullisia pajunoksia, Nuori Ratsastaja ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai suivaantua. Valitsi sitten jälkimmäisen, koppasi heppaa suitsista ja lähti tomerasti viemään itsepäistä kopukkaa vähän väljemmille vesille. Eikun takaisin selkään ja matka jatkui, yhden hyvin arvokkaan kokemuksen rikkaampana!

Käytiin sitten metsästä tullessamme vielä metsätiellä parin kilometrin lenkki. Menomatka oli leppoisa ja rauhallinen. Tulomatka oli aika vauhdikas, kun Wilma oli sitä mieltä että tässä-pitäis-jo-päästä-iltaeväille.. Hienosti Juliet sai kuitenkin pideltyä vauhdikasta tammaa ja tallille tultiinkin lopulta ihan hyvässä järjestyksessä ja yhteisymmärryksessä. Nuori, urhea ratsastaja oli sitä mieltä päivän lenkin jälkeen, että huomenna on kyllä välipäivä kun jokapaikka on ihan hapoilla. Seuraavana päivänä Neiti sitten jo kyseli, että eikös me mentäis taas? Emäntä on ollut kuitenkin kuumeessa viikonlopun ja tuntuu tuota olevan vieläkin, joten tammat on nyt muutaman päivän vapaalla...

 

Wilmakulta on ollut viime päivät ihmeen hyväntuulinen, melkein aurinkoinen! On ollut kiva käsitellä ja värkätä pollen kanssa, joka ei koko aikaa 'oo nuama nurin'. Wilma sai viime viikolla taas uuden pedikyyrin. Hienosti tuntui hokit purevan kylätiehen, kun sinne kävimme kärrylenkillä munkkikasan levittämässä .

Tintillä ei olla päästy vielä ajelemaan, kun se on avojalakasin. Kengittäjä sovitteli Tintin mukana tulleita kenkiä ja totesi, ettei laita niitä alle. Käypi tällä viikolla kaupungissa, ostaapi Tintille uudet kengät ja tulee sitten ne lyömään alle. Oikein hieno juttu! Vihdoin päästään kokeilemaan myös Tinttiä aisojen väliin! Tintti osaa kuulemma tehdä seinästä lähdöstä yhtä teatteria, joten saapipa nähdä, miten meidän kärryt kestää.. toivottavasti nyt ei ihan traagista esitystä vetase, semmosta kevyttä komediaa vaikka ennemmin .

Ajettiin muuten parina päivänä semmoinen 7-8 kuutiota purua purulaan! Sillä ja turpeella, minkä ehdin ostaa, pärjätään varmaan pitkälle loppukevääseen! Kyllä tuntuu nyt purut olevan ihan hitsin tiukassa.. sitähän saapi kohta purun hankintapaikkaa verrata hyvän hillapaikan löytämiseen; Ei sitä kyllä mielellään huutele kellekään, mistä on kullan arvoisen aarteensa hommannut! Ja jos tekee poikkeuksen ja jollekin luottotyypille (jolla itellä ei tietenkään oo hevosta, hamsteri korkeintaan) salaisuutensa paljastaakin, muistaa kyllä ohjeistaa nyrkkiä puiden, että 'Et sitte prkl puhu kellekkään mittään, että sieltä saapi purua..'

Vaan nyt tämä Emäntä vetasee mahottomasti kampetta niskaan, kun palelee niin vietävästi. Keittää kuumaa ja lähtee sitten nakkaamaan Rakkaille Tammoille 'ne aikasemmat iltapäiväheinät'. Ollaan kuulolla!