Tuntuu, ettei perässä meinaa pysyä.. työntäyteinenhän tuo kesä oli ja monenlaisia ihania tapahtumia täynnä! Hepat viettivät melkein kuukauden ihan vaan lomaa, ei käyty ratsastelemassa eikä edes kärrylenkillä. Tammat senkun laidunsivat ja kasvattivat massuaan.

Tallia on pesty 'isolla veellä' kesän aikanakin hevosten ollessa laitumella. Myös heppoja on kuurattu mäntysuovalla silloin tällöin lämpiminä päivinä.

Wilma pesulla

Muori kuivattelee

Meijän Tintti kävi hellustamassa heinäkuun alkupuoliskolla. Rouva ei näyttänyt kiimaansa riittävän selvästi kotona, joten ohihan ne päivät sitten olivat kun oriin luo mentiin. Noh, päätettiin että tammanen jääpi oripojan luokse odottelemaan seuraavaa seasonia. Ja tulihan se sieltä sitten. Tintti ja IhanaPoika Tähti-Paroni viettivät kokonaisen hääviikon heilastellen. Toivoa sopii, että romanttisten hetkien tuloksena saisimme Tintistä ensi kesänä Sen Ihan Oman Varsan . Hieman olen kyllä epäluuloinen asian suhteen, nyt tämä Muori on näyttänyt hyvin selviä kiiman merkkejä! Niinpä tietysti. Nyt kun niitä ei mistään hinnasta soisi näkevänsä... *ärrinmurrin*.

Elokuun puolenvälin jälkeen meidän suokkitammojemme pakkaa saapui sekoittamaan amerikkalainen lv-tamma Eleanora Viita alias Ellu. Ihan loistopakkaus, hyväluonteinen joskin aika säpäkkä rouva. Ellu on herkkä tamma, joka innostuu ihan puolesta sanasta, mutta pysyy hyvin kuitenkin näpeissä. Tuolla metsäteillä, pehmeimmillä hiekkaisilla taipaleilla, olen uskaltanut vähän irrotella ja päästää tamman menemään halujensa mukaan. Ja kyllä se meneekin! Olen aina luullut tietäväni, että tykkään istua hevosen selässä kovassa vauhdissa. Muutamalla pätkällä, ensimmäisillä kerroilla, en ollut asiasta enää niin varma . Tammasen askel piteni ja piteni, koko hevonen piteni ja maisema vaihtui siihen tahtiin, että tuli vähän epävarma olo. En ole muistanutkaan, minkälaista kyytiä nopia lämppäri voi antaa..

Ellu on sopeutunut pieneen tammalaumamme erinomaisesti. Päätettiin ottaa varman päälle ja 'soluttaa' tulokas pikkuhiljaa uuteen ympäristöönsä ja kavereihin. Tiesin Tintin kanssa tulevan tiukkasävyisiä keskusteluja, onhan Tintti selvästi johtajatyyppiä ja ollut Wilmankin yläpuolella alusta saakka.

Ellu pihatarhassa jaloittelemassa ensimmäisenä päivänä

Metsätarhasta näkee laitumelle, missä suokit laidunsivat

Ellu vietti ensimmäisen viikon meillä metsätarhassa, josta on näköyhteys laitumelle. Sieltä tammat ihmettelivät toisiaan, Ellu oli hyvinkin kiinnostunut uusista kavereistaan. Se hörähteli hiljaa ja liikehti levottomasti, kun tammasia kuljetettiin metsätarhan ohi laitumelle ja takaisin.

Ensimmäisen viikon jälkeen Ellu pääsi jo samalle laitumelle, tosin vielä aidan toiselle puolen. Aidan yli Tintti ja Ellu kävivät esineuvotteluja päivittäin. Nauratti välillä pihamaalla touhutessa, kun laitsalta kuului semmoinen kiljahtelu ja vikinä.. 'Jaah.. tytöt siellä taas jutskaa'...

Reilu viikko vielä vierähti, ennenkuin avasin laitumien välillä olevan portin. SuokkiMuorit laidunsivat 'ylälohkoa' ja Ellu vastaavasti 'alalohkoa'. Vein aina aamusella ensin Ellun ulos ja illalla suokit pääsivät ensimmäisenä sisälle. Eräänä iltana suokkimummot jo vietyäni ihmettelin laitumelle palatessani sitä kauhiaa meteliä, mitä Ellu yksin jäätyään piti. Se juoksi kahtaalle, edestakaisin pitkin laitumia erottavaa aidanviertä. Hirnui ja nakkeli päätään. Ajattelin, että säikähtiköhän se jotain? Laitoin tammalle riimunnarun, avasin portin ja laitumelle jäi kymmenmetriset kantapäiden jäljet. Ainakin kymmenen sentin syvyyteen. Ellulla oli ihan mahoton kiire talliin!! 'Älkää kaverit jättäkö!!' Silloin ajattelin, että Ellu on jo yksi Heistä. Minun Tammoista. Seuraavana päivänä portit avattiin. Kiljahtelu jatkui vielä jonkun päivän, sitä saattaa kuulua itseasiassa joskus vieläkin. Samalle kasalle kuitenkin aletaan jo sopia. Tintin kanssa ollaan jo niin hyviä kavereita, että saatetaan hipsuttaakin toisiaan, kun Wilman silmä välttää :). Johtajuuskuviot on kuitenkin tanssittu uusiksi, niinkuin ajattelinkin. Ellu on Hän, Ylimmäinen. Tintti tulee hyvänä Kakkosena ja Wilma on WimppaWillahousu. Tyytyväinen asemaansa. Kuvia tammasten keskusteluista enemmän täällä.

 

Sen kuukauden kestäneen kesäloman jälkeen ollaan 'palattu arkeen' eli tammat on päässeet töihin. Wilma on saanut kevyempää liikuntaa joko rauhallisilla metsälenkeillä ratsain tai sitten perähevosena, kun Tinttiä on ajettu. Tintin kanssa on kärrylenkkien lisäksi ratsasteltu, satulalla ja ilman. Tämä tamma on aivan ihana ratsastaa ilman satulaa, pyöreäselkäinen muoriska kun on. Kunhan vain itselle saisi sen tasapainon, joka joskus kakarana on ollut. Vaan eipä se taida muulla tulla kuin ratsastamalla paljon. Satulalla ja ilman.

Tintti valmistautuu kärrylenkille, Wilma lähdössä perähevoseksi

Julietin kanssa menossa metsään

Käytiinpä käppäilemässä

 Ellukin on päässyt kärryjen eteen. Todettiin tamman olevan niin vauhdikas, että aisat jäi lyhyiksi . Eipä ole suokilla menty noilla kärryillä vielä niin kovaa, että takaset olis jättäneet kengänkuvia kärryjen etulevyyn. Nyt on menty. Ihan nauratti Isännän kanssa, kun ensimmäisen kärrylenkin jälkeen karistelimme hiekkaa erinäisistä paikoista vielä illallakin pesuhuoneen lattialle. Miten paljon ihmisen korva vetääkään hiekkaa!! Metsälenkit Ellun kanssa niin kärryillä kuin ratsastaenkin ovat hieman tasoittuneet maastojen tultua tutummiksi ja liikunnan säännöllisemmäksi.

Ihan mahdottoman ihana ja rohkeakin tämä tammanen on. Ja luottavainen. Vaikkakin uudet ja yllättävät tilanteet saavat säpsähtelemään ja välillä tekemään oikein kunnon sivuttaissuuntaisia loikkiakin, toiset tilanteet hoidetaan järkevästi tyyliin 'Jos sinä sanot, että tuosta voi mennä niin mennään sitten!'. Olen tässä kesän saajonut kummankin suokkitamman kanssa erään hiekkakuopan reunalla. Hiekkakuopassa on isosti vettä. Siellä olisi tammasen ihana kahlata. Ratsastamalla kumpaakaan tammaa ei ole saanut veteen. Eikä perässään vetämällä. Ellun kanssa menimme montulle, hetken tamma ihmetteli että 'Tuonneko?' Minä sanoin: 'Niin.' Ja sitten mentiin. Monta kertaa. Ja voi hitsi, että oli hauskaa. Ellu pärisytti vettä, kauhoi vettä vuoroin kummallakin etusellaan ja välillä ravisteli itseään niin, että olin pudota jorpakkoon. Hassu Tamma .

Vauhdikkaampien ratsastuslenkkien vastapainoksi käymme Ellun ja Tintin kanssa välillä vähän rauhallisempiakin retkiä, semmoisia tunnin, parin sessioita, joissa oikeastaan tulee niin ratsastajalle kuin ratsullekin vielä isompi hiki. Tuossa lähiniityllä on muisteltu vähän kouluratsastuskiemuroita. Yritän saada hevosta taipumaan, joka suuntaan. Olemme kaikki vielä aika rautakankia, minä ehkä eniten. Myös kiipeily läheisen hiekkamontun rinteillä vahvistaa mukavasti hevosen lihaksistoa. Puhumattakaan meikäläisen lihaksista. Tällä viikolla olenkin salaa alkanut toivoa, että tehokkaiden ratsastusreissujen kipeyttämien paikkojen täytyy olla lihaksia. Pelkkä läskihän ei voi olla kipeä? Vai voiko?

Mutta tämmöistä tällä kertaa meidän heppablogissa. Ratsastellaan, ajellaan. Ihanilla tammasilla. Etsiskellään hiljalleen Ellulle kovasukuista, sopivaa oritta ensi kaudelle. Pidetään peukkuja, että Tintistä tulisi ÄitiHevonen kesäkuussa. Ja toivotaan parasta, että Wilma pysyisi terveenä ja vetreänä .